”minä en ainakaan ikinä lyö lapsiani”

Pysähdyttävät sanat ovat Ensi- ja turvakotien liiton vuonna 1980 julkaisemasta Helga Henschenin piirtämästä kortista ja julisteesta. Kannoimme liiton taustajoukoissa oman kortemme kekoon lapsen ruumiillisen kurittamisen lopettamiseksi. Myimme ja lahjoitimme kortteja ja pidimme julistetta esillä erilaisissa tapahtumissa. Saimme ansaittua huomiota, monet häkeltyivät ja jäivät muistelemaan menneitä.

Lain voimaantulosta on yli 30 vuotta, mutta edelleen keskustellaan ei niinkään luunapeista ja tukkapöllyistä vaan yleensä lasten huono-osaisuudesta. Työsarkaa riittää ammattiauttajilla, jollaisia Vantaan turvakodissa ja Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulassa on. Perheiden kanssa työskentelyssä lapsi on aina etusijalla.

Lapsen runosta muutama lainaus:

”Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.”

Hyvää Äitienpäivää!
Äiti ja mummi Maila

PS. Ainoa oma kokemus on noin 8-vuotiaana, kun pienempien sisarusten kanssa kasteltiin kädet maalipurkkiin ja leimattiin vintin rappuset alhaalta ylös saakka. Silloin äitini suuttui ja sain raipoista pientä hivelyä kintuilleni. Häpeä oli suuri. Kanssarikollisille ei tapahtunut toruja kummempaa. Itse asiassa pikku kätösten jäljet olivat näkyvillä ainakin vuoden ennen kuin ne maalattiin yli. Hyvän näköiset ne minusta olivat.