Kontrollointi ei ole rakkautta – tunnista digitaalinen väkivalta

Taas menee ihon alle. Toinen roikkuu jatkuvasti puhelimella. Menot kavereiden kanssa tuntuvat aina olevan tärkeämpiä kuin parisuhde ja väkisin järjestetty yhteinen aika tuntuu vain korostavan henkistä etäisyyttä. Puhua ei voi, kun jompikumpi aina suuttuu ennen kuin päästään edes asiaan.

Parisuhdekriisissä voi olla houkuttelevaa siirtyä epäonnistuneista kommunikaatioyrityksistä tietojen kalasteluun ja kontrolliin. Lukea toisen viestit. Käydä tämän some-tileillä, tarkistaa tykkääjät ja kommentit. Toisen mennessä ulos tekee mieli tietää missä mennään, kenen kanssa ja mitä tapahtuu – onko viesti tunnin välein liian usein? Vastaamattomuus tai viive vastaamisessa ruokkii epävarmuutta ja tiedon janoa, ja hetkessä kumppanin puhelimessa viestejä voi odottaa jo useita.

Kumppanin yksityisyyden rajan yli astumista voi olla helppo perustella itselleen luottamuspulalla. Kontrollointi ei ole ratkaisu, vaan heikentää luottamusta entisestään. Kun rajan yli on kerran astunut, on haastavaa enää peruuttaa takaisin. Siksi on tärkeää tunnistaa mielihalu kontrolliin ajoissa ja pysähtyä siihen: miksi tekisi mieli hallita ja seurata? Mikä on perimmäinen tarpeeni, mitä oikeasti haluan tässä suhteessa? Miten muuten voisin sen saavuttaa?

Kontrollointi ei ole rakkautta. Kontrollointi on vallankäyttöä, jolle ei ole olemassa perustetta. Myös pariskuntana on mahdollista hakea apua. Pysäytä kontrolli ajoissa.

Voimaa ja mielenrauhaa luonnosta

Covid-19-pandemia kaventaa elämänpiiriä ja monista itselle rakkaista vapaa-ajanviettotavoista joutuu luopumaan, kun muun muassa kirjastot, taidemuseot, kuntosalit, kansalaisopistot ja elokuvateatterit ovat sulkeneet ovensa. Kun elämä keskittyy enemmän oman kodin sisäpuolelle, on pakko etsiä uusia keinoja mielenrauhan säilyttämiseen.

Erityislaatuisen poikkeustilan keskellä mielenrauhaa ja harmoniaa kannattaa hakea luonnosta. Metsässä ja veden äärellä liikkumisella on tutkittuja terveysvaikutuksia. Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, sykettä ja lihasjännitystä jo viidessätoista minuutissa. Meren rannalle istahtaminen ja aaltojen äärelle pysähtyminen vapauttaa mieltä stressistä, vaikuttaa mielialaan, terävöittää havaintokykyä ja lisää luovuutta.

Luonto ottaa ihmisen vastaan sellaisena kuin hän on, ei vaadi mitään, eikä arvostele. Luonnossa kiire lakkaa. Metsäpolut ja puiden siimekset ovat aina valmiina tarjoamaan rauhaisan sylin, seesteisyyden keitaan arjen keskellä. Anna aistiesi nauttia luonnon tarjoamasta kauneudesta: Kuuntele luonnon ääniä, lintujen viserrystä, haistele kevääseen heräävää ilmaa, tunnustele miltä puiden oksiston läpi suodattuvat auringonsäteet ja tuulenvire tuntuvat kasvoilla, tarkastele vihreän sävyjä ja nupullaan olevia kukkasia. Nauti, iloitse ja havaitse!

Anna luonnon voimauttaa sinua ja opettaa hetkessä elämistä. Eri vuodenajat näyttäytyvät luonnossa eri tavoin. Voit luottaa siihen, että mitä tahansa elämässäsi tapahtuukaan tällä hetkellä, elämä menee eteenpäin. Pimeän syksyn ja pitkä talven jälkeen tulee aina kevät ja kesä. Iloa kesän odotukseen juuri Sinulle!

Koivulan UKK – Väkivaltatyön asiantuntijalta usein kysytyt kysymykset

Mitä Koivulassa tehdään? Miten lähisuhdeväkivaltatyö eroaa turvakodista?

Koivulassa työskennellään lähisuhdeväkivaltaa tehneiden, kokeneiden sekä lähisuhdeväkivallalle altistuneiden henkilöiden ja perheiden kanssa. Työtapamme ovat terapeuttinen keskustelu, ohjaus ja neuvonta. Työskentelyn tavoitteet vaihtelevat asiakkaan tarpeiden mukaan, mutta yleisinä tavoitteina pidämme turvallisuuden ja voimavarojen lisääntymistä. Työskentelemme niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. Turvakoti on ympäri vuorokauden päivystävä väliaikaista asumista ja turvaa väkivaltaa kokeneille henkilöille ja perheille tarjoava yksikkö, kun taas Koivulassa asiakkaita tavataan ajanvarauksen kautta.

Kuinka monta tapaamista Koivulassa voi olla? Entä kuinka usein?

Tapaamiskertoja on noin 5, ja vantaalaisille asiakkaille pitkäkestoisempikin työskentely on mahdollista. Yhden tapaamisen kesto on 45-60 minuuttia. Käynnit ovat asiakkaille vapaaehtoisia, joten työskentelyn päättäminen myös aiemmin on mahdollista. Tapaamisten tiheys vaihtelee asiakaskohtaisesti, mutta useimmiten tapaamisväli on noin 1-3 viikkoa.

Elän haastavassa parisuhteessa, mutta en tiedä onko kyseessä väkivaltaa vai ei. Mistä saan apua?

Sinun ei tarvitse osata määritellä tilannettasi ennen kuin otat yhteyttä. Väkivallan muotoja on monia ja esimerkiksi henkistä väkivaltaa voi olla hankala tunnistaa. Tarvittaessa osaamme myös ohjeistaa sinut sopivampiin palveluihin. Voit myös itse lukea lähisuhdeväkivallasta ja sen muodoista esim. nettiturvakodin sivuilta https://nettiturvakoti.fi/

Menneisyyden väkivaltaiset tapahtumat vaivaavat minua. Voinko ottaa yhteyttä Koivulaan, vaikka tällä hetkellä väkivaltaa ei olisikaan?

Kyllä voit ottaa yhteyttä. Koivulassa voidaan käsitellä myös esim. lapsuudessa koettua lähisuhdeväkivaltaa tai päättyneissä parisuhteissa olleita väkivaltakokemuksia.

Kotitilanteiden kärjistyessä lapsi on ollut nukkumassa. Miksi lapselle olisi kuitenkin hyvä tarjota Koivulan työskentelyä?

Lapset eivät ”vain nuku” vaan ovat useimmiten hyvinkin tietoisia kodin ilmapiiristä. Usein lapsi täyttää mielikuvituksellaan sen, mitä ei kerrota. Ja toisinaan mielikuvitus voi olla lapselle totuuttakin pelottavampaa. Lähtökohtana on, että lapsella on oikeus olla lapsi ja turvattomuudesta pitää puhua. Näin lapsi myös oppii tunnistamaan ja ylläpitämään omia voimavarojaan.

Onko mahdollista tulla puolison kanssa selvittämään asioita?

Kyllä on. Paritapaamiset ovat yksi Koivulan työmuoto ja voitte hakeutua meille myös yhdessä. Yleensä pariskunnan molemmat osapuolet tavataan ensin erikseen ja sitten arvioidaan paritapaamisen mahdollisuus. Paritapaamiseen kaikkien tulee olla halukkaita.

Olen huolissani ystävästäni, miten voin auttaa häntä?

Joskus lähisuhdeväkivalta johtaa siihen, että perhe sulkeutuu ja ihmissuhteet katkeavat. Parhaiten autat pitämällä yhteyttä, tarjoamalla kuuntelevaa korvaa ja tukea sekä suosittelemalla ammattilaispalveluita kuten Koivulan työskentelyä tai turvakotia. Ystävälle voi esimerkiksi tarjoutua tukihenkilöksi mukaan ensimmäiseen tapaamiseen tai tulla saattamaan. Voit myös itse olla yhteydessä meihin, jos tilanne tuntuu raskaalta.

Autatteko myös miehiä?

Kyllä, palvelumme ovat samat sukupuolesta riippumatta ja asiakkainamme on myös paljon miehiä.

Miten Koivulaan pääsee asiakkaaksi?

Voit olla itse suoraan yhteydessä meihin tai jos sinulla on kontakti jossain muussa palvelussa, pyytää että työntekijäsi ottaa meihin yhteyttä. Koivulaan ei tarvitse lähetettä ja palvelu on asiakkaalle aina maksutonta. Halutessasi voit asioida meillä myös anonyymisti.

Näkyykö käyntini Kanta-rekisterissä?

Koivulassa on käytössä Ensi- ja turvakotien liiton Sofia-asiakastietojärjestelmä. Työntekijät tekevät tapaamisista kirjaukset Sofiaan, mutta ne eivät näy Kanta-rekisterissä tai muissa terveyden- tai sosiaalihuollon palveluissa.

Millä kielillä työskentelette ja järjestyykö tulkin käyttö?

Työskentelemme sujuvasti suomen, englannin ja ruotsin kielellä. Jos asiakkaan äidinkieli on muu kuin edellä mainitut kielet, varmistamme aina tulkin tarpeen ja tarvittaessa tilaamme tulkin tapaamiseen.

Koivukylään tai Louhelaan kulkeminen on minulle haastavaa. Onko muita mahdollisuuksia tavata?

Kyllä on, tällä hetkellä tarjoamme kasvokkain tapahtuvien tapaamisten lisäksi myös video- ja puhelintapaamisia.

 

Koivulan työntekijän tavoittaa arkisin klo 8-16 numerosta 0407731063 tai sähköpostilla koivula@vantaanturvakoti.fi. Väkivallasta voi selvitä!

Missä ovat eroperheiden lapset?

Lapsen syntymä on kuin hattarapilvinen unelma perheestä, jossa ollaan onnellisia elämän loppuun saakka. Harmillisesti tämä unelma voi olla harhaa tai hajota eron myötä. Vuonna 2018 Suomessa tapahtui noin 13 000 avioeroa. Tästä voi laskea, että jos 64 % Suomen noin 140 000 lapsesta asui avioperheessä ja eroamisprosentti on noin 40, ero koskettaisi vuosittain noin 40 000 lasta.

Missä nämä lapset ovat? Tänä päivänä eroaminen ei ole tabu ja perheet ovat valmiita vastaanottamaan tukea tai parhaimmillaan osaavat pyytääkin sitä. Julkisiin palveluihin asiakkuuksista onkin ylitarjontaa ja perheet joutuvat odottamaan avun saamiseksi. Vastaavasti kolmannen sektorin tarjoamat palvelut, niin yksilötyöskentely kuin ryhmätoiminnatkin, ovat vajaakäytöllä. Eli missä ovat ne lapset? Mikä haastaa palveluohjauksen kansalaisjärjestöjen piiriin? Ei kai ajatella, että kolmannen sektorin toiminta olisi vain puuhastelua eikä ammattitaitoista työtä? Vai onko taustalla uskomus, että asiakas olisi viranomaisvastuuseen vedoten vain julkisten palveluiden asiakas? Mitä täytyisi tapahtua, että luottamus toisen toimijan tai ammattilaisen ammattitaitoon syntyisi ja yhteistyö nähtäisiin asiakkaan etuna?

Vantaalla asiaa on lähdetty ratkaisemaan määrätietoisesti sopimalla johtotasolla yhteistyöstä. Tämä loi julkisiin palveluihin mandaatin rakentaa siltoja, joita asiaan vihkiytyneet esihenkilöt ovat ylläpitäneet. Tämä on tarkoittanut systemaattista kansalaisjärjestöjen esille nostamista ja huomioimista toimintakäytännöissä. Se on tarkoittanut työntekijöiden joustavuutta ja ammatillisuuden sekä työn hallinnan uudelleen määrittelyä.

Yhteistyö onkin tahtotilaa ja luottamusta toiseen ammattilaiseen. Näillä eväillä Vantaalla on lisätty työparitoimintaa ja vastavuoroista palveluohjausta julkisen sektorin ja Vantaan Turvakoti ry:n välillä. Ja syksyllä 2020 käynnistelemmekin yhteistyössä Vantaan ero-ohjaajan ja Perhekoutsien kanssa samanaikaisesti kokoontuvat lasten ja vanhempien eroryhmät. Yhteistyötä ei tapahdu, sitä on tehtävä.

 

Tiina Koistinen
Lapsityöntekijä ja vastaava väkivaltatyön asiantuntija
Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivula

 

Tiina Koistinen (vas.), Vantaan perhekoutsi Suvi Nurminen ja ero-ohjaaja Minna Raitanen

 

Artikkeli on julkaistu Ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehden Enskan nro:ssa 1/2020. Enska-lehden näköislehti ilmestyy luettavaksi myös ETKL:n sivuille: https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/enska/

Koivulan kuulumisia alkuvuonna 2020

Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulassa on puhaltanut muutoksen tuulet. Koivulaan on palkattu uusia työntekijöitä ja toiminta on laajentunut sekä Länsi-Vantaalle että Karsikkokujalle Koivukylän avoimeen kohtaamispaikkaan. Siellä on tavattavissa Maria Alaoja ilman ajanvarausta tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Elokuussa 2019 alkoi pitkään suunniteltu toiminta Länsi-Vantaalla, Myyrmäen lähellä Louhelassa. Siellä asiakkaita tapaa Kati Aitkoski. Kati osallistuu säännöllisesti keskiviikkoaamuisin myös Kivistössä, Aurinkokivessä pidettävään eron- ja parisuhteen ensiapuun.  Louhelan työ on alkanut lupaavasti ja asiakkaat ovat löytäneet Länsi-Vantaan toimipisteen. Louhelaan on todella helppo tulla myös kauempaa, sillä Louhelan juna-asema on ihan Patotiellä olevan toimipisteen vieressä.

Koivukylän työpisteessä Kytötiellä työskentelee muu Koivulan tiimi:  Tiina Koistinen, Salla Kaikkonen,  Mikko Schalin ja Maria Siljander. Tiina Koistinen on Koivulan lapsityöntekijä ja hän kohtaa päivittäin lapsia ja nuoria. Maria Siljanderilta saa apua myös ruotsin kielellä. Salla tulee asiakastyön lisäksi työskentelemään  lähisuhdeväkivallan koulutushankkeessa yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa. Mikko Schalin osallistuu säännöllisesti Suvantoryhmään, joka tarjoaa vertaistukea ikääntyneille. Mikko osallistuu myös koulu-  ja poliisiyhteistyöhön.

Koivulan innokas ja energinen tiimi on monessa mukana. Tärkeintä on kuitenkin asiakkaiden kohtaaminen ja auttaminen. Jokainen työskentelee omalla persoonallisella tyylillään, mutta kaikkien tavoite on auttaa asiakasta juuri siinä tilanteessa, missä hän sillä hetkellä on. Paras palkinto työstämme on se, että osaamme ja pystymme auttamaan.

Vantaan Turvakoti ry 40v- juhlaseminaari

Vantaan Turvakoti ry täyttää 40 vuotta. Merkkipäivää on juhlittu pitkin vuotta ja juhlavuosi huipentui seminaariin, joka järjestettiin 1.11. Heurekassa. Seminaarin avasi Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Antti Lindtman ja puhujavieraina olivat lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila, Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä ja THL:n erityisasiantuntija Martta October. Vantaalainen trubaduuriyhtye Kalevauva musisoi kansan tuntoja satiiria säästelemättä ja musiikkiopiston nuorten kansanmusiikkiyhtye Kakkarat soitti ja lauloi perinteisemmin menoin.

Kokemusasiantuntija kertoi koskettavasti selviytymistarinasta, toipumisesta sekä saamastaan avusta Asiakkaan ääni -nauhalla yhdessä Koivulan väen kanssa.  Ensi- ja turvakotien liiton Tarinakengät – kertoi lähisuhdeväkivallan monimuotoisuudesta, selviytymisestä ja toivosta.

Kiitos kaikille mukana olleille!

 

 

 

Normisettiä! -Kurkistus Väkivaltatyön asiantuntijan päivään

Kello 8:00
Taidan olla ensimmäinen Koivula-yksikössä, sillä ulko-oven ylälukko on vielä lukossa. Sisällä sytyttelen valot eri tiloihin ja käynnistän tietokoneen. Samalla kurkistan Koivulan päivystyspuhelimeen ja huomaan, että eilisiltana on tullut muutamia puheluita. Kun tietokone on käynnissä ja täydessä toiminnassa, ryhdyn katsomaan omia ja Koivulan sähköposteja.

Kello 9:00
Vantaan Turvakoti ry lähti mukaan Nettiturvakodin Chat-päivystykseen ja sen tiimoilta kollegoiden kanssa palaveerataan asian etenemisestä. Mitä Chat-työskentely tarkoittaa meidän työssä? Samalla sovitaan chat-vuoroista. Tämä on sitä oman työn kehittämistä ja kehityksen perässä pysymistä. ?

Kello 10
Äiti saapuu tapaamiseen kahden lapsensa kanssa. Äiti tapaa omaa työntekijäänsä, jonka kanssa on sovittu väkivaltatyöskentelyn jatkojaksosta. Käytännössähän se tarkoittaa pitkäkestoista työskentelyä, jonka toteutumiseksi Vantaan kaupunki on tehnyt merkittävän käden ojennuksen. Onneksi! Omissa tapaamisissaan äiti työstää väkivaltakokemuksiaan ja niistä selviytymistä, mutta myös vanhemmuutta ja turvallisena vanhempana toimimista.
Lapset puolestaan tapaavat omaa työntekijäänsä. Lasten tapaamisissa herätellään kehoa ja reagointia, kun se pelon ja väkivaltakokemusten alla on jäänyt pimentoon, selviytymismoodiin. Se, että huoneessa on leikkiä ja lasten kiljahtelua on riemuvoitto ja upea eteenpäin meno. Lapsillakin on kivaa havaita omia paranemis- tai lihasvoimiaan, kun hoidetaan kehon pieniä ruhjeita ja puristellaan muovailuvahaa.

Kello 11
Vatsan pohja jo ilmoittikin vartti sitten, että ruoka-aika lähestyy. Usein Koivulan porukka lähtee yhtä matkaa kävelemään turvakodille syömään. Ja niin tänäänkin! Useimmilla kävelymatkoilla sitä miettii, että tänään syön maltillisesti, mutta kun se keittiöemäntä lellii meitä aina tuoreella leivällä ja huomioimalla jokaisen dieetin sekä allergian erikseen. Sittenhän me otamme sen huolenpidon vastaan ja nautimme siitä jokaisella puraisulla.
Jos meistä ruokailu tuntuu tältä, mitä se ajatuksella tehty ruoka tarkoittaa turvakodin asukkaalle?

Kello 12
Seuraava tapaaminen on perhetapaaminen, jossa aikuinen tytär ja hänen äitinsä keskustelevat yhdessä kohtaamistaan väkivaltatilanteista. Aikuinen tytär on kokenut omassa parisuhteessaan väkivaltaa, jota myös hänen äitinsä oli todistanut. Lastensuojelu on työskentelyssä mukana.

Kello 13
Nuori miesasiakas saapui tapaamiseen. Hän pohtii väkivaltaista käyttäytymistään ja alkoholin käytön osallisuutta hölmöilyihin, kännisekoiluihin. Mutta kun silloin on tullut satutettua kaveria tai kumppania niin ei voi vain hymähtää asialle ja kuitata asiaa viinan piikkiin. Asian hoitaminen on nuorelle miehelle merkityksellistä ja hän suhtautuu asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Tapaamisesta jää reppuun työkaluja vihanhallintaan ja seuraava tapaamisaika.

Kello 14
Kahvia ja teetä Koivulassa, hyvää seuraa ja ammatillista reflektiota työkavereiden kanssa. Ettei kahvitauon tunnelma menisi liian vakavaksi niin joku vitsailee. Ehkäpä tee on hyvä seuralainen Sofia-kirjauksia tehtäessä? Eli siis tietokonehommiin seuraavaksi.

Kello 15
Ja seuraavaksi on vuorossa päivystyspuhelimessa olevat soitot… Päivän päätteeksi laitetaan linjat kuumiksi ja vastaillaan niin omiin kuin Koivulan sähköpostiinkin kolahtaneisiin viesteihin. ”Mikä tai mitkä ovat niitä asioita, joihin koet tarvitsevasi apua? Millaista apua?”. Näihin kysymyksiin tiivistyy Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulan tapaamisaikojen sopiminen, turvallisuuden varmistaminen ja asiakkaan kokeman väkivallan kartoittaminen. Puheluiden päättymisen jälkeen on tärkeää naputella ne talteen.

Kokemusasiantuntijan tarina

Vantaan Turvakotiyhdistys osallistui tarinan kirjoittaneen henkilön ja kahden muun väkivallan kokijan kanssa kesäkuussa valtakunnalliseen kokemusasiantuntijoiden kehittämispäivään. On hienoa saada mukaan ihmisiä, väkivallan kokijoita, jotka ovat valmiita jakamaan omaa tarinaansa ja auttamaan muita. Vertaistuen saaminen on hyvin merkityksellistä ja siinä tavoitetaan sellainen kokemuksellisen ymmärryksen taso, mihin on mahdotonta päästä pelkällä asiantuntijatyöllä. Molempia tarvitaan! Sydämellinen kiitos kokemusasiantuntijallemme oman tarinasi jakamisesta <3

”Ensimmäisen kerran tuntui, että minua kuunnellaan ja ymmärretään, oli kun menin avoyksikkö Koivulaan työntekijän luokse. En ollut koskaan puhunut kenellekään, mitä olen joutunut kestämään. Oli helpottavaa kuulla, että en olekaan sekoamassa vaan on normaalia tuntea ja olisi epänormaalia, jos en tuntisi mitään. En muista kunnolla ensimmäisiä terapiaistuntoja, koska olin niin väsynyt.

Minulle sanottiin, että on tärkeää säilyttää arjen rutiinit ja käydä töissä. Oli todella vaikeaa nousta sängystä ylös tai edes pukeutua. Olisin halunnut vain kadota, lakata olemasta.

Aluksi itkin joka kerta istuntomme aikana ja kehoni reagoi voimakkaasti. Teimme rentoutusharjoi-tuksia ja yritin tehdä niitä ennen nukkumaan menoa. Kehoni ja mieleni olivat niin voimakkaassa ahdistuksessa, että se ei auttanut. Syytin paljon itseäni, että kuinka minä en pystynyt lähtemään. Silmäni avautuivat, kun kerran istunnon aikana minulta kysyttiin, että jos näkisit ystäväsi samassa tilanteessa täynnä pelkoa ja täysin lannistettuna. Pystyisikö hän lähtemään. Vastaus on EI PYSTYISI.

Koin hyvin ahdistavia takaumia. Olin kuitenkin oppinut hyviä apukeinoja auttaa itseäni, kun keho menee hälytystilaan.

En jaksanut tehdä mitään. En tiskata, en siivota, en laittaa ruokaa en edes pestä hampaita. Teim-me masennustestin ja kärsin syvästä masennuksesta, oli hyvä saada tietää, että sekin on normaalia reagointia. En ymmärtänyt, miksi en iloitse, vaikka olen vapaa ja enää ei tarvitse olla näkymätön. Sovimme, että käyn työterveydessä. Kävin ja minulle määrättiin masennuslääkkeitä. Ensin ajattelin, että en halua lääkitystä ehkä osa syy oli se, että entinen mieheni oli hokenut, että olen mielisairashullu ja minut pitäisi viedä hoitoon. Aloitin kuitenkin lääkityksen.

Oli helpottavaa kertoa terapiassa seksuaalisesta väkivallasta, jota koin ja, josta en ollut pystynyt puhumaan ja, joka ahdisti minua paljon. Tuntui että seksuaalisuuteni on tuhottu enkä koskaan enää pysty olemaan kenenkään kanssa. Minut on pakotettu tekemään asioita, joita en halunnut. Kaipasin ja kaipaan edelleen kosketusta, jota en saanut.

Teimme turvapaikkaharjoituksen ja olin siinä lapsuuden kodissani. Olemme parvisängyllä vierekkäin siskoni kanssa. Kuuluu äidin ääni olohuoneesta. On hyvin lämmin ja turvallinen olo. Tämä turvapaikka saa mieleni rauhoittumaan, kun suljen silmäni. Jokaisella ihmisellä täytyisi olla oma turvapaikkansa maailmassa.

On ollut hyvin helpottavaa puhua ihmiselle, joka ymmärtää, miltä minusta tuntuu ja uskoo minua sekä selittää minulle, miksi minun kehoni ja mieleni reagoi niin voimakkaasti.
Avoyksikössä alkoi vertaistukiryhmä. Koin sen hyväksi, sillä meitä oli eri ikäisiä naisia ja eri vaiheissa olevia. Aluksi kukaan ei oikein puhunut, mutta mitä useamman kerran tapasimme, sitä enemmän halusimme puhua. Ystävystyin yhden ryhmäläisen kanssa ja olemme nähneetkin. Välillä naurettiinkin asioille ja välillä itkettiin.

Tuntuu että synnyn uudelleen, samanlaisena mutta kuitenkin erilaisena kuin mitä joskus olin. Tuntuu pahalta, että toinen ei ymmärrä eikä myönnä mitä on minulle tehnyt, vaikka kaikki se helvetti oli totta. En halua, että minusta tulee katkera ja menneisyyden vanki.

 

 

Kadotin itseni ja olen pienin askelin löytämässä itseni uudelleen. Olen oikeastaan tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Minulla on kaksi rakasta lemmikkieläintä ja hyviä ystäviä sekä välittävä lapsuudenperhe. Haluan löytää naisellisuuteni uudelleen ja olen jo hieman löytänytkin. En kaipaa vielä uutta parisuhdetta. En kuitenkaan halua koko loppuelämääni olla yksin. Minun on vain löydettävä uusi minä ensin ja oppia taas uskomaan rakkauteen.

On ollut suunnaton apu, että olen saanut käydä puhumassa asiantuntijalle ja hän on tehnyt kaikkensa auttaakseen minua. Se on ollut minulle henkireikä, jossa olen pystynyt käsittelemään kipeitä asioita, joita ei oikein muille pysty puhumaan. Haluaisin tulevaisuudessa auttaa toisia, jotka kokevat ja tuntevat samoin niin kuin minä vuosi sitten.”

Vantaan Turvakoti ry Sun Festeillä 12.5.2018

”minä en ainakaan ikinä lyö lapsiani”

Pysähdyttävät sanat ovat Ensi- ja turvakotien liiton vuonna 1980 julkaisemasta Helga Henschenin piirtämästä kortista ja julisteesta. Kannoimme liiton taustajoukoissa oman kortemme kekoon lapsen ruumiillisen kurittamisen lopettamiseksi. Myimme ja lahjoitimme kortteja ja pidimme julistetta esillä erilaisissa tapahtumissa. Saimme ansaittua huomiota, monet häkeltyivät ja jäivät muistelemaan menneitä.

Lain voimaantulosta on yli 30 vuotta, mutta edelleen keskustellaan ei niinkään luunapeista ja tukkapöllyistä vaan yleensä lasten huono-osaisuudesta. Työsarkaa riittää ammattiauttajilla, jollaisia Vantaan turvakodissa ja Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulassa on. Perheiden kanssa työskentelyssä lapsi on aina etusijalla.

Lapsen runosta muutama lainaus:

”Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.”

Hyvää Äitienpäivää!
Äiti ja mummi Maila

PS. Ainoa oma kokemus on noin 8-vuotiaana, kun pienempien sisarusten kanssa kasteltiin kädet maalipurkkiin ja leimattiin vintin rappuset alhaalta ylös saakka. Silloin äitini suuttui ja sain raipoista pientä hivelyä kintuilleni. Häpeä oli suuri. Kanssarikollisille ei tapahtunut toruja kummempaa. Itse asiassa pikku kätösten jäljet olivat näkyvillä ainakin vuoden ennen kuin ne maalattiin yli. Hyvän näköiset ne minusta olivat.