Vantaan Turvakoti ry Sun Festeillä 12.5.2018

”minä en ainakaan ikinä lyö lapsiani”

Pysähdyttävät sanat ovat Ensi- ja turvakotien liiton vuonna 1980 julkaisemasta Helga Henschenin piirtämästä kortista ja julisteesta. Kannoimme liiton taustajoukoissa oman kortemme kekoon lapsen ruumiillisen kurittamisen lopettamiseksi. Myimme ja lahjoitimme kortteja ja pidimme julistetta esillä erilaisissa tapahtumissa. Saimme ansaittua huomiota, monet häkeltyivät ja jäivät muistelemaan menneitä.

Lain voimaantulosta on yli 30 vuotta, mutta edelleen keskustellaan ei niinkään luunapeista ja tukkapöllyistä vaan yleensä lasten huono-osaisuudesta. Työsarkaa riittää ammattiauttajilla, jollaisia Vantaan turvakodissa ja Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulassa on. Perheiden kanssa työskentelyssä lapsi on aina etusijalla.

Lapsen runosta muutama lainaus:

”Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.”

Hyvää Äitienpäivää!
Äiti ja mummi Maila

PS. Ainoa oma kokemus on noin 8-vuotiaana, kun pienempien sisarusten kanssa kasteltiin kädet maalipurkkiin ja leimattiin vintin rappuset alhaalta ylös saakka. Silloin äitini suuttui ja sain raipoista pientä hivelyä kintuilleni. Häpeä oli suuri. Kanssarikollisille ei tapahtunut toruja kummempaa. Itse asiassa pikku kätösten jäljet olivat näkyvillä ainakin vuoden ennen kuin ne maalattiin yli. Hyvän näköiset ne minusta olivat.

40 vuotta tukena, apuna ja turvana

Juhlimme tänä vuonna yhdistyksen neljäkymmenvuotista toimintaa. Vuosien saatossa on tehty rohkeasti ja ennakkoluulottomasti väkivallan vastaista työtä ja ansaittu paikka luotettuna toimijana Vantaalla. Vapaaehtoisvoimin perustettu järjestö on laajentunut kerhotoiminnasta ja puhelinauttamisesta kriisiasuntoja, ja sittemmin turvakotia ja avopalveluyksikköä ylläpitäväksi toimijaksi. Kiitos sitoutuneiden luottamushenkilöiden, osaavan henkilöstön ja innostuneiden vapaaehtoisten!

 

Yhdistystä juhlitaan pitkin vuotta ja ensimmäisen tapahtuma on Leikkipäivänä 12.5. Tikkurilan urheilupuistossa. Yleisötilaisuus järjestetään yhteistyössä kaupungin, erilaisten järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Tervetuloa leikkimään, laulamaan ja tanssimaan kanssamme!

 

Juhlavuoteen osuu monenlaisia muutoksia toimintaympäristössä, jotka mahdollistavat ja haastavat meitä kehittämään uudenlaista toimintaa. Kaupunkivetoinen Väkivallaton Vantaa -teema, läheisen perhekeskuksen käynnistyminen, Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaisuhankkeen aloittaminen ja eroauttamisen käynnistäminen ovat uusia avauksia, joihin lähdemme innolla mukaan.

 

Kuten yhdistyksen perustamisen aikaan, myös nyt meitä ajaa sama palo: halu auttaa vaikeuksiin joutuneita ihmisiä, lapsia ja perheitä.  Haluamme ennaltaehkäistä perheväkivaltaa ja haluamme tehdä sen yhdessä muiden kanssa. Haluamme kokeilla ja kehittää uutta ja uusia tapoja toimia. Haasteita riittää, ja mahdollisuuksia. Silloin ja nyt.

 

 

Kristiina Väänänen

Toiminnanjohtaja, Vantaan Turvakoti ry

”Minä olen maailman paras!”

Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulan oma Valo-ryhmä starttasi käyntiin lokakuun lopussa iloisin mielin. Ehkäpä on syytä valottaa, mistä ryhmässä on kyse, eli: Valo-ryhmä on voimavarakeskeinen vertaisryhmä lapsille, jotka ovat perheessään kokeneet turvattomuutta. Ja tätä turvattomuuden tunnetta ryhmässä tarkastellaan toiminnallisesti ja kehollisesti, leikkienkin. Ajatuksena on pitää huolta lapsista ja nähdä heissä niin vahvuuksia selvitä turvattomuudesta, kuin myös rakentaa suojakilpeä turvattomuuden uhkaa vastaan.

Ryhmäytyminen on Valossa lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin ja lapset haluavat olla hyvinkin valppaita toistensa tekemisistä. Toki turvattomuutta kokeneelle lapselle on tyypillistä olla ympäristötietoinen ja tulkita aktiivisesti eri tilanteita sekä tehdä johtopäätöksiä niiden välisistä syy-yhteyksistä. Mutta tässä on kyse muustakin. Tämä on vapautunutta ja kaverillista yhdessä oloa. Ryhmässä jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kohdatuksi aikuisen kautta, mutta myös suhteessa toinen toisiinsa. Kuinka palkitsevaa onkaan huomata, kun alakuloinen lapsi haluaa nousta parrasvaloihin, ottaa itselleen tilaa ja hän hymyilee!

Hassuttelun ja leikin voimalla voidaan myös pureutua raastaviin teemoihin. Siihen kuinka pimeä pelottaa ja ajatukset valtaa humalaisen aikuisen riehuminen, huutaminen ja tavaroiden hajottaminen. Siihen, kuinka ulos ei voi mennä leikkimään vaan pään täyttää pelko tärkeän ihmisen tapetuksi tulemisesta. Lapsella on oikeus lapsuuteen, mutta sen turvaaminen on aikuisten vastuulla.

Lapset ovat luovia ja täynnä elämän eliksiiriä. Joskus heidän on vain saatava tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Jokainen Valo-ryhmän kertamme päättyykin siihen muistutukseen, että sinä olet ainutkertainen ja upea. Sinä olet maailman paras sinä!

 

Vapaaehtoisen blogi

Hei kaikille lukijoille! Olen Toni, 28-vuotias vapaaehtoinen ja Vantaan turvakodin tämänhetkinen vapaaehtoiskoordinaattori. Olen töissä ilmailualalla ja harrastuksiini kuuluvat vapaaehtoistoimen lisäksi muun muassa salilla käyminen, reserviläistoiminta ja satunnaisesti myös reissaaminen sekä videopelinostalgian keräily. Minua on pyydetty kirjoittamaan hieman vapaaehtoistyöstäni, toivottavasti jotkut teistä innostuvat itsekin osallistumaan toimintaan!

Monesta ”turvakoti” saattaa aiheena tai vapaaehtoistyön kohteena kuulostaa henkisesti hirveän raskaalta kaikkine siihen liittyvine mielikuvineen, mutta turhaan! Yhtäkään vapaaehtoista ei saateta tilanteeseen jossa joutuisi menettämään yöuniaan. Vapaaehtoiset ovat toiminnassa mukana paitsi ylimääräisinä käsipareina, myös ennen kaikkea tuomassa normaaliutta pelkällä läsnäolollaan. Kaikista huolista ja kysymyksistä voi aina olla suoraan yhteydessä vapaaehtoistoiminnasta vastaaviin työntekijöihin. Vapaaehtoisia rohkaistaan osallistumaan toimintaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja vaikka ihan vaan piipahtamaan kahvilla paikan päällä mikäli vain ehtii – mitä enemmän elämää ja arkea turvakodin tiloissa on, sitä paremmin se täyttää tehtävänsä. Vapaaehtoistoimintaan liittyminen ei myöskään ole vaikeaa! Yhden puhelun jälkeen olin jo saanut vapaaehtoishaastattelulle ajan. Kävin haastattelussa jonka pohjalta pääsin mukaan lyhytkestoiseen vapaaehtoiskoulutukseen.

Alussa lähdin vapaaehtoistyöhön mukaan sen takia, että halusin elämään kaiken muun lisäksi myös harrastuksen joka tukisi yhteistä hyvää jollain tavalla. Nykyaikana vapaaehtoistyön merkitys on yleisesti ottaen todella suuri, mutta harmillisen usein se tuntuu jäävän kaikkien muiden harrastusmahdollisuuksien jalkoihin julkisessa keskustelussa – kovin moni tuskin tulee edes ajatelleeksi että vapaaehtoistyöhön lähteminen ei vaadi mitään kummempia erityistaitoja tai resursseja. Päädyin Vantaan turvakotiin koska ymmärrän kuinka tärkeä asia turvakotien olemassaolo on – paitsi ihmisten ja perheiden, myös yhteiskunnan kannalta. Parisuhde- tai perheen sisäinen väkivalta kaikkine siihen liittyvine ilmiöineen on yhä melko iso tabu, sellainen asia joka helposti mielletään ilmiöksi joka vain ”kuuluu” yhteiskuntaan. Todella moni ihminen tänäkin päivänä ajattelee sen tavalliseksi osaksi elämäänsä vaikkei sen tarvitse lainkaan olla niin. Vantaan turvakodin kaltaisten yhdistysten toiminta on mielestäni korvaamatonta.

Vapaaehtoiskoordinaattorina tehtäväni on ennen kaikkea toimia linkkinä turvakodin ja vapaaehtoisten välillä. Koordinaattorin toimi perustettiin jotta työntekijöiden ei tarvitsisi yksi kerrallaan soittaa kaikkia vapaaehtoisia läpi pyytäessään apua, vaan kaikki pyynnöt lähetetään suoraan minulle josta jaan ne eteenpäin vapaaehtoisten Whatsapp-ryhmään. Ryhmän sisällä ne vapaaehtoiset jotka kykenevät ja haluavat lähteä pyydettynä ajankohtana jeesaamaan sopivat vielä keskenään tarkemmin, jonka jälkeen tehdään ilmoitus turvakodille. Pyrin tietysti jakamaan pyynnöt mahdollisimman nopeasti ryhmään niiden saapumisen jälkeen! Koordinaattorin toimen lisäksi olen ollut mukana IT-tukena yhdistyksen tiloissa, siivoamassa ja järjestämässä varastoa, kokoamassa erään asiakkaan polkupyörää, ulkoiluttamassa lapsia työntekijän kanssa.. Turvakodin tarjoamien vapaaehtoistehtävien kirjo on aika laaja, ja itse pystyy aina tekemään ehdotuksia vapaaehtoistoiminnan suhteen. Vapaaehtoisena olen päässyt mukaan myös turvakodin vapaaehtoisille tarjoamiin virkistysiltamiin sekä kokouksiin, joissa pohditaan vapaaehtoistoiminnan kehittymistä.

Olen pariin otteeseen saanut myös kuulla ihmetystä siitä, että lähdin toimintaan mukaan miespuolisena. En oikeastaan missään vaiheessa pysähtynyt ajattelemaan että ”voinko” lähteä toimintaan mukaan koska olen mies, turvakotitoiminta on kuitenkin meidän kaikkien hyväksi ja näin ollen kaikki voivat osallistua. Mitä inklusiivisempaa turvakotitoiminnasta saadaan, sitä paremmin se kykenee vaikuttamaan kaikkiin kansanosiin ja vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Oikeastaan kannustaisin miehiä lähtemään enemmän mukaan turvakotitoimintaan, koska veikkaan että vastaavaan toimintaan osallistuminen saattaa avata silmiä sellaisille ilmiöille joihin ei itse välttämättä muuten omassa arkielämässään kiinnittäisi huomiota – mutta jotka ovat ehdottoman tärkeitä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja reiluuden kannalta.

Minun tarinani: Mari

Minun tarinani

Turvakotiin hakeudutaan turvaan silloin, kun kotiin jääminen on väkivaltaisen ympäristön takia mahdotonta. Tällainen tilanne oli myös Marilla (nimi muutettu).

Mari oli ollut 4 vuotta naimisissa miehensä kanssa. Henkisen väkivallan hän kertoo alkaneen miltei heti suhteen alussa, mutta hän ei itse koe tunnistaneensa sitä. Marin elämään kuului uhkailua, haukkumista ja alistamista ja kun pari sai lapsen, myös väkivalta paheni. Mari hoiti lapsen yksin, mutta lapsen takia myös jäi suhteeseen, sillä pelkäsi menettävänsä kaiken.

”Tunsin olevani ruma, hyödytön ja ettei minua rakastettu. Lopulta aloin itsekin uskoa kaiken. Tunsin sääliä miestäni kohtaan, että hän joutui olemaan ja elämään kanssani.”

Ajan myötä väkivalta kotona muuttui myös fyysiseksi. Lopulta erään riidan päätteeksi Mari päätti, ettei lapsen ole enää turvallista olla ja elää kotona vallitsevassa pelon ilmapiirissä.

Mari kertoo soittaneensa sosiaali- ja kriisipäivystykseen, jonka kautta sai tiedon turvakodista. Tämän jälkeen hän toteaa, että alkuun miettiessään turvakotia, oli ”sekavat fiilikset, en ajatellut sen olevan edes iso juttu. Pää ei yksinkertaisesti toiminut.”
Lopulta Marin ja lapsen yhteinen kauppareissu, päättyi tavaroiden kanssa turvakotiin. Mari ei tiennyt tarkalleen, millainen paikka turvakoti on. Hän kertoo ajatelleensa vain, että se on ”Paikka jossain piilossa, missä on naisia ja lapsia.”

Marilla oli toive. Se ainoa toive oli saada vallitseva tilanne loppumaan. ”Sain turvakodilta tukea tilanteeseeni. Lopulta huomasin, että pärjäämme lapseni kanssa kahdestaan. Ei se minusta ja lapsesta ollutkaan kiinni, ettemmekö voisi toimia perheenä. Toinen osapuoli vain jatkuvasti pahensi käytöstään.”

Mari kertoo turvakodin antaneen hänelle uuden alun, alun sille, ettei hän olekaan huono ihminen. Mari kuvaa tilannetta silmien avautumisena.
”Sain paljon apua ja tukea. Työntekijät olivat aina saatavilla ja pystyin purkamaan tunteitani milloin vain. Minun ei täytynyt enää pelätä. Olin alkuun yllättynyt siitä, että vastaanotto on turvakodissa niin lämmin. Sain niin paljon avaimia elämään, eikä minua jätetty tyhjän päälle.”
Turvakotijakson jälkeen Mari muutti uuteen asuntoon lapsensa kanssa. Mari myös jatkoi omien väkivaltakokemustensa työstöä ammattilaisten kanssa.

”Ai kuvaile turvakotia yhdellä sanalla? No, Turvallinen.”

Kuulumisia

Vantaan Turvakotiyhdistyksessä eletään nyt alkuvuodesta monien muutosten aikaa. Turvakodin puolella muutoksia aiheuttaa mm. maanantaina 16.01. auenneet kaksi uutta asiakaspaikkaa. Vielä suurempi muutos on tehty avoyksikössä, joka muuttui vuoden alusta Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö Koivulaksi. Avaan tässä hieman muutokseen johtaneita syitä ja sitä, miten se vaikuttaa meidän asiakkaisiimme ja yhteistyökumppaneihin.

Ensi- ja turvakotien liiton monissa avopalveluja tarjoavissa yhdistyksissä on siirrytty tai ollaan siirtymässä kohti lähisuhdeväkivaltatyö – nimikettä. Tällä uudistuksella halutaan tuoda asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden tietoisuuteen lähisuhdeväkivaltatyön erityisyyttä ja kertoa kuvaavammin sitä, mitä työtä tässä palvelussa tehdään. Aikaisemmin Vantaan turvakodin avoyksikössä oli nimetyt työntekijät väkivallan kokijoille ja tekijöille. Vuoden 2016 alusta poistimme nämä lajittelut ja aloimme lisäksi ottaa vastaan myös lapsiasiakkaita. Viime vuosi oli tältä osin harjoittelun aikaa ja nyt, kun tiistaina 1.2. meillä aloittaa neljäs työntekijä, joka ottaa vastuulleen lapsityön tekemisen ja sen edelleen kehittämisen, olemme valmiita siirtämään työn uudelle tasolle.

Lähisuhdeväkivalta määritellään perheenjäsenten ja lähisuhteessa elävien väliseksi ja yleensä kodeissa tapahtuvaksi väkivallaksi (mm. WHO:n määritelmä). Väkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä, seksuaalista, taloudellista ja hengellistä. Kodin seinien sisäpuolella tapahtuvan väkivallan lisäksi me autamme myös esimerkiksi eron jälkeisten ongelmien ratkomisessa, kuritus- ja kunniaväkivallan ongelmissa, sekä aikuisten lasten vanhuksiin kohdistamassa väkivallassa. Olemme myös huomanneet, että on hyvä siirtyä kohti työskentelytapaa, jossa kuka tahansa voi mistä roolista tai asemasta hyvänsä tulla rohkeasti hakemaan apua tilanteeseensa.

Lähisuhdeväkivallan auttamiskäytännöissä erityisen tärkeää on pyrkiä poistamaan työtä rajoittavia tekijöitä ja määreitä. Useat meidän asiakkaistamme ovat omissa parisuhteissaan olleet molemmissa rooleissa: sekä kokijoina, että tekijöinä. Tällöin on heidän etunsa, että he saavat myös apua sekä kokijoina, että tekijöinä. Samoin eron jälkeisen vanhemmuuden tukemisessa, esimerkiksi määritelmät lähi- ja etävanhemmuus eivät saa olla turvallisuuden esteenä tai vallankäytön välineinä (eivätkä varsinkaan sokeuttaa auttajia ja viranomaisia siinä, mikä on perheen ja erityisesti lasten etu). Olennaista on, että asiakastyössä kuunnellaan asiakkaan oma tarina ja otetaan huomioon asiakkaan turvallisuus, sekä toiveet työskentelyn toteuttamisesta.

Saimme vuoden 2016 aikana rohkaisevia viestejä asiakkailtamme siitä, että olemme poistaneet jaottelun mies-nais –asiakkaiden ja työntekijöiden väliltä. Samaa viestiä olemme kuulleet myös muista yksiköistä, joissa näin on tehty. Olemme saaneet palautetta siitä, että vastakkaisen sukupuolen edustaja työntekijänä on jopa koettu joissain tapauksissa erityisen mielekkääksi. Me työntekijät olemme ottaneet muutokset vastaan piristävinä, koska ne ovat myös haastaneet meitä päivittämään omaa osaamistamme ja työtapojamme.

Jussi-työllä® on ollut pitkä ja tuloksekas perinne Ensi- ja turvakotien liiton yhdistyksissä väkivaltaa käyttäneiden ihmisten auttamisessa. Vaikka nimike nyt poistuukin, emme ole unohtamassa pitkän  kokemuksen pohjalta hankittua ammattitaitoa ja osaamista, vaan kaikki vanha osaaminen ja tieto sulautuu uuteen, yhä monipuolisempaan lähisuhdeväkivallan auttamistyöhön.

Helmikuussa avaamme myös yhteisen yhteydenottonumeron, josta asiakkaat ja yhteistyökumppanit voivat omien työnumeroidemme lisäksi varata aikoja lähisuhdeväkivaltatyöhön. Tällä haluamme yhä parantaa tavoitettavuuttamme, sekä mahdollistaa edellä mainittujen asioiden ohella sitä, että meiltä saa apua jatkossakin nopeasti ja matalalla kynnyksellä.

Viime vuonna kerätyistä palautteista saimme lukea, että n 70% vastaajista koki saaneensa erinomaista tai hyvää apua ongelmaansa. Se on mielestämme hyvä tulos, kun ajattelee sitä, millaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä ja sitä, että käyntikertojen määrä on rajattu. Jatkamme tänä vuonna työn kehittämistä edelleen, koska haluamme onnistua koko ajan paremmin. Tavoitteenamme on lisätä turvallisuutta perheissä ja tuoda yhä enemmän lasten ääntä myös kuuluviin lähisuhdeväkivallan ongelmissa.

Amnestyn juuri julkaiseman tutkimuksen mukaan kuntapäättäjillä on puutteita naisiin kohdistuvan väkivallan tiedoissa ja tukimuodoissa (https://www.amnesty.fi/kuntapaattajien-tiedoissa-naisiin-kohdistuvasta-vakivallasta-vakavia-puutteita-2/). Aiomme olla yhä enemmän myös tuomassa alueemme päättäjien ja toimijoiden tietoisuuteen lähisuhdeväkivallan haittoja ja tukimuotoja. Samoin tulemme panostamaan yhä enemmän myös ennaltaehkäisevään työhön ja kaikkien ikäryhmien auttamiseen.

Haluamme toivottaa kaikki kiinnostuneet mahdolliset yhteistyökumppanit tervetulleiksi tutustumaan palveluumme. Samoin toivomme, että jos mietit vähänkin, että onko omassa tai läheisesi suhteessa väkivaltaa, olisit rohkeasti yhteydessä meihin.

Turvallista kevään odotusta toivoo Koivulan väki!

Leikkipäivä 14.5.2016

leikkipaiva-1Vantaan turvakodilla vietettiin toista vuotta peräkkäin valtakunnallista leikkipäivää lauantaina 14.5.2016. Leikkipäivän tarkoituksena oli tuoda perheille mukavaa yhteistä aikaa erilaisen toiminnan ja tekemisen merkeissä. Nimensä veroisesti leikkipäivä oli todellakin täynnä leikkiä, kun turvakodin Avoyksikkö oli muunnettu kaikenlaista tekemistä täynnä olevaksi tilaksi. Sisään astuessa oikealta saattoi kuulla musiikin sulosointuja, kun taas vasemmalta nenään kantautui herkullisten muffinien tuoksu. Kun vasemmalle nurkan taa kurkisti, siellä nuo herkulliset leivokset jo odottivatkin, josko joku niitä tahtoisi koristella. leikkipaiva-2Herkut eivät tietenkään rajoittuneet muffineihin, vaan vatsaa pääsi täyttämään myös kaikenlaisilla karkeilla, pikkusuolaisilla ja kekseillä. Kun masun oli saanut täyteen, saattoi houkuttaa naposteltavia vastapäätä oleva korutehdas, jossa jokainen prinsessa ja prinssi sai loihtia itselleen aivan omia koruja. Seuraavana paikkoja tutkiskellessa silmiin saattoi osua kasvomaalausta. Ottaisiko sitä hempeän kukkasen, suhisevan sisiliskon vai hurjan pääkallon? Aivan itse sai vapaasti valita!leikkipaiva-3

Eikä leikki tietenkään sään salliessa rajoittunut pelkästään sisätiloihin, vaan ulkona saattoi lähettää ilmaan filmipurkkiraketteja, puhaltaa jättimäisiä saippuakuplia tai suunnistaa valokuvien avulla itselleen palkinnoksi hattaran. Kyllä, hattaran, joka näppärillä sormilla pyöräytettiin valmiiksi silloin kun sen halusi, ja sen värisenä kuin sen halusi. Sää tietysti kohteli leikkipäiväläisiä suotuisasti ja satamaan alkoi vasta, kun jokainen reipas suunnistaja oli itselleen hattaran kaapannut.

Ei unohdeta myöskään niitä ihania vanhempia, jotka toivat lapsensa paikalle, jokaiselle siis jotakin. Vanhempien oli mahdollista päästä pikavärianalyysiin, jossa tutustuttiin niihin väreihin, jotka korostavat upeutta entisestään!

leikkipaiva-4Koska leikkipäivän jälkeenkin haluamme leikin ja mukavan yhteisen toiminnan jatkuvan, haluttiin siihen antaa mahdollisuus jonkin erityisen mukavan merkeissä! Aikuiset saivat arpomalla ja lapset onkimalla erilaisia palkintoja itselle ja perheelleen. Voi niitä vonkaleita, joita lapset ongen kanssa kiskoivat kaksin käsin ylös! Kaikista näistä palkinnoista kiittämme lahjoittajia, jotka halusivat tukea Vantaan turvakotiyhdistyksen järjestämää leikkipäivää. Itse asiassa, nämä tahot yhdessä vapaaehtoisten kanssa mahdollistivat koko leikkipäivän toteuttamisen!

Haluamme kiittää jokaista tahoa, joka osallistui lahjoituksillaan Vantaan turvakotiyhdistyksen leikkipäivään! Kiitos Fazer, Valio, Forsman Tea, Arvid Nordquist ja Semper kaikista tarjottavistanne, jokaiselle oli taatusti jotakin herkkua! Kiitos Ikea, Muumi-Baby, Lush, Avain kustannus, Oppi ja Ilo sekä Sokos Hotelli erilaisista palkinnoista, joista on varmasti iloa ja hyötyä kotona! Kiitos Keravan Pompit, Megazone, Filmtown, Snadistadi, Superpark, Hanabölen hoitola ja Kampaamo Salon Jose upeista lahjakorteista ja vapaalipuista! Erityinen kiitos myös vapaaehtoisillemme, jotka olivat leikkipäivässä mukana jo suunnitteluvaiheesta lähtien!

Lopuksi kiitämme myös kaikkia leikkipäivään osallistuneita perheitä, oli ihanaa, että pääsitte paikalle!

Terveisin opiskelija Janina ja koko Vantaan turvakotiyhdistyksen henkilökunta

Op

Opis

 

 

 

 

Silittämistä

Vantaan turvakodin avoyksikössä on tällä hetkellä käynnissä kaksi avointa vertaistukiryhmää. Omat ryhmät sekä miehille, että naisille. Molempien ryhmien pääteemoina ovat lähisuhdeväkivalta ja turvallisuuden lisääminen lähisuhteissa. Itselläni oli mahdollisuus osallistua toisena vetäjänä syksyllä alkaneeseen lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten vertaistukiryhmään, joka päättyi helmikuun alussa. Kokemus oli itselleni uusi ja se opetti ja koskettikin minua kovasti. Lähtökohtaisesti ajatus siitä, että miehenä osallistuisin tällaiseen naisten ryhmään vetäjänä, oli tietenkin jännittävä ja haastava. Mietin, pystyisinkö antamaan osaltani mitään ryhmälle ja koettaisiinko minun läsnäoloni jopa haittaavaksi ryhmässä. Onneksi ryhmäläiset ottivat minut hyvin vastaan ja pystyin ehkä jopa tuottamaan kertojen aikana jotain uusia ajatuksia osallistujille. Samoin ajattelen, että heidän tarinoidensa kuuleminen oli minulle hyvin opettavaista suhteessa muuhun työhöni.

Vertaistuki voidaan määritellä kuvaamalla sitä toiminnaksi kahden tai useamman ihmisen välillä, jossa kaikki osapuolet osallistuvat keskusteluun sekä tukijoina, että tuettavina. Vertaistuki perustuu samanlaisten elämänkokemusten kokeneiden ihmisten keskinäiseen tiedonvaihtoon ja esimerkiksi vaikeiden asioiden läpikäymiseen. Vertaistukiryhmän ohjaajan tai vetäjän tehtävänä on tuoda oma osaamisensa mukaan ja olla mukana ryhmässä mahdollisimman tasavertaisena jäsenenä. Meidän ryhmämme rakennetaan aina sellaisiksi, että niihin kuuluu sekä ennalta sovittujen teemojen mukaista tiedon jakoa, että vertaista keskustelua, jota vetäjät ohjaavat kysymysten ja omaan osaamiseen perustuvien kokemustensa avulla.

Mielestäni tuossa ryhmässä onnistuimme saavuttamaan hyvin ne tavoitteet, joita ryhmältä lähdimme hakemaan. Tärkein pyrkimyksemme oli, että osallistujat saisivat lisää ymmärrystään kokemaansa kohtaan ja rohkeutta jatkaa elämässään eteenpäin. Ryhmään osallistuneet naiset toivat jokaiselle kerralle mukanaan oman persoonansa ja tarinansa kiitettävällä tavalla. Uskon, että meistä jokainen, myös työntekijät, saimme ryhmästä jotain uutta ja rohkaisevaa jatkoa ajatellen. Tunnelma tapaamisissa oli avoin ja välitön. Välillä naurettiin, välillä suututtiin, välillä surtiin. Osa ryhmäläisistä jatkoi yhteydenpitoa keskenään ryhmäaikojen ulkopuolellakin, osa on mukana kokemusasiantuntijoina uudessa ryhmässä.

Yksi kerroista on jäänyt minulle erityisesti mieleen. Sillä kerralla olimme piirtäneet paperille suuren naisfiguurin, jonka kiinnitimme seinälle. Ensimmäisenä tehtävänä ryhmäläiset saivat kirjoittaa kuvaan asioita, joihin lähisuhdeväkivalta vaikuttaa negatiivisesti ja miten ne näkyvät. Kirjoittaminen alkoi hitaasti, mutta pian sinne alkoi ilmestyä sanoja. Pelko, jännitys, seksuaalisuus, arvet, mustelmat, luottamuksen menettäminen, häpeä, suhde omaan lapseen… ja paljon muuta. Vaikuttavia sanoja. Osa pienellä ja hennolla otteella kirjoitettu, osa isoilla kirjaimilla ja huutomerkeillä korostettuna. Samalla keskustelimme näistä sanoista ja niihin liittyvistä tapahtumista. Hetken kuluttua jatkoimme tehtävää kirjoittamalla korjaavia asioita post it –lapuille ja liimaamalla niitä noiden edellisten kirjoitusten päälle: aika, paikan vaihtaminen, ammatillinen apu, keskustelu, uudet vaatteet, ystävien tuki, rakkaus, ja niin edelleen. Työparini kysyi, mitä tuolle naiselle pitäisi tehdä. Yksi ryhmäläisistä sanoi, että häntä pitäisi varmaan silittää. Ammatilliseen työskentelyyn kuuluu tietynlainen kyky pitää omat tunteet kurissa. Tuossa hetkessä se oli vaikeaa. Monille elämän satuttamille pitäisi varmaan tehdä juuri niin. Silittää.

Kiitos näille rohkeille ihmisille osallistumisesta ryhmään ja hienosta kokemuksesta, jonka yhdessä koimme. Jatkamme ryhmien pitämistä jatkossakin ja kehittelemme uusia ryhmiä, joissa voimme tuoda yhteen saman elämäntilanteen jakavia ihmisiä. Jos joku tämän aihealueen piiriin kuuluva ryhmä olisi sinun mielestäsi tarpeellinen järjestää Vantaan turvakodilla, kerrothan siitä meillekin. Yhteystietomme löydät näiltä sivuilta.

Mukavaa kevään odotusta!

Janne

silittamista

 

Turvakoti lasten silmin

lastensilmin-1

”Turvakodissa on kiva leikkiä ystävien kanssa. Turvakodissa ystävät tekevät minut iloiseksi.”

lastensilmin-2

lastensilmin-3

”Turvakodilla parasta on legot, legoista voi rakennella ihan mitä tahansa. Legot on koko maailman parhaita”.

lastensilmin-4

”Tämä helikopteri on hyvin hyvin vahva. Se ei mene rikki ja sitä ei voi ryöstää. Jos sen lähellä on jotain arvokasta, se imee ne johonkin sopivaan paikkaan.”

lastensilmin-5

”Turvakodilla on turvallinen olo, kun äiti ja isä ei tappele.”

lastensilmin-6

”Mä tykkään pomppia lelun päällä, se on maailman parasta.”

lastensilmin-7

”Lämpimissä villasukissa on kivaa, kun ei tule kylmä. Liukumäellä laskeminen on vain kivaa.”

lastensilmin-8

”Eläimet on kiva laittaa yhteen kaikki. Eläimet on kavereita.”

lastensilmin-9

”Leikkihuoneessa tärkeää on leikkiminen, koska ilman leikkimistä ei olisi hauskaa koskaan.”

lastensilmin-11

”On kiva, että seinällä on Aku Ankka -taulu, kun se on hienompi.”

lastensilmin-12

”Turvakodilla on hyvä tehdä läksyjä, saan apuja läksyjen teossa.”

lastensilmin-13

”Turvakodissa on mukavaa ja kivaa olla ja turvallista.”

”Turvakoti lapsen silmin” -kuvablogi on koostettu 5-9 -vuotiaiden lasten ja yhdistyksemme vapaaehtoisen Niinan leikkihetkestä turvakodin leikkihuoneessa. Lapset kuvasivat itse leluja ja leikkejään. Lisäksi lapset kertoivat leikin ohessa turvakodin arjessa tärkeiksi kokemistaan asioista.